Varoajat ja MRL-arvot

Esimerkiksi jos lehmän utaretulehdusta hoidetaan lääkkeellä, jonka varoaika maidolle on 6 vrk, maitoa saa lähettää meijeriin aikaisintaan 7. päivänä viimeisen injektion jälkeen.

Varoajoilla pyritään takaamaan, ettei elintarvikkeissa ole lääkeaineiden jäämiä yli sallittujen pitoisuuksien. Varoajat ovat lääkevalmiste-, eläinlaji- ja elintarvikekohtaisia. Lääkkeillä ei ole varoaikoja ei siis ole ainoastaan tuotantoeläinlajeille, vaan myös lihalle, elimille, kalalle, munille, maidolle ja hunajalle.

Varoajat määritetään käyttämällä tietoja lääkeaineen käyttäytymisestä elimistössä, sen suurinta sallittua pitoisuutta elintarvikkeessa (ns. maximum residual limit eli MRL-arvoa) ja lääkevalmisteella tehtyjä jäämätutkimuksia.

MRL-arvon perusteena ovat tiedot aineen turvallisuudesta ja sen jättämistä jäämistä. Huomioon otetaan myös aineen mahdolliset vaikutukset mikrobeihin ja sen käyttäytyminen ihmisessä. MRL-arvo asetetaan niin, ettei ihmisen saaman lääkeaineen määrä ylitä ADI-raja-arvoa (’acceptable daily intake’) ruokakorissa, joka on koottu vastaamaan 60 kg painavan ihmisen päivittäistä ravintoannosta. Koska lääkeaine saattaa imeytyä, hajota ja erittyä eri tavalla eri eläinlajeissa, saman aineen MRL-arvot voivat erota toisistaan eri eläimissä.

Euroopan lääkearviointivirasto (EMEA) määrittää lääkeaineiden MRL-arvot. EMEA:n kotisivulla on ajanmukainen lista eläinlääkeaineiden MRL-arvoista ja niiden perusteista.

Tuotantoeläimille saa käyttää vain lääkevalmisteita, jotka sisältävät tuotantoeläinkäyttöön hyväksyttäviä lääkeaineita. Poikkeuksena tästä on hevonen, johon saa tarvittaessa käyttää muita lääkevalmisteita sillä edellytyksellä, että kyseistä hevosta ei käytetä ihmisravinnoksi.

EU:n lääkeaineille asettamat MRL-rajat: MRLs for veterinary medicinal products in the EU

Lisätietoja:
Katariina Kivilahti-Mäntylä, eläinlääkäri,
p. (09) 4733 4285
Sähköposti on muotoa: etunimi.sukunimi@laakelaitos.fi

Päivitetty 22.8.2007