Usein kysyttyä eläinlääkkeistä
Suuret lääkeannokset ja varoaika:
Tuotantoeläimille käytettävillä lääkkeillä on varoaika, jonka kuluessa eläimestä saatavia elintarvikkeita ei saa lähettää kulutukseen. Tämä varoaika on laskettu tutkimuksista, joissa eläimiä hoidettiin suurimmilla suositelluilla annoksilla. Arvioinnissa on otettu huomioon lääkeaineen mahdollisesti aiheuttamat riskit ja niihin sisältyy reilu turvamarginaali. Entä jos lääkettä täytyy antaa suositeltua annosta suurempi määrä? Onko mahdollista, että sitä on eläimessä pitempään kuin normaalitilanteessa? Pitäisikö tällöin varoaikaa pidentää?
Kyllä pitäisi - eläinlääkärin harkinnan mukaan. Esimerkiksi kun käytetään suositusta suurempia annoksia injektoitavaa penisilliiniä utaretulehduksen hoitoon, pitää varoaikaa selvästi pidentää.
Samoin eläinlääkärin pitää valpastua myös tilanteessa, jossa tuotantoeläintä hoidetaan pitempään kuin tavallisesti tai jossa sitä on hoidettu ohjeista poikkeavalla annostustavalla. Valitettavasti yksiselitteisiä ohjeita ei voi antaa varoaikojen pidennyksistä, koska poikkeuksellisista annostuksista ei ole tutkimuksia.
Eläinlääkkeiden ympäristövaikutukset:
Eläinlääkkeitä käytetään sellaisten isojen eläinten hoitoon kuin hevonen ja nauta. Lisäksi niitä käytetään joskus ison eläinmäärän, esimerkiksi lihasikaryhmän, hoitoon. Luontoon päätyvät lääkemäärät ovat varmaankin aika suuria. Onko niillä haitallista vaikutusta ympäristöön?
Eläinlääkevalmisteen on oltava turvallinen kohde-eläimelle, lääkettä antavalle henkilölle ja ympäristölle. Euroopan unioni ja oma lainsäädäntömme edellyttävät, että eläinlääkevalmisteiden myyntilupahakemukseen on liitettävä tutkimukset ympäristövaikutuksista.
Lääkevalmisteen myyntilupaan voidaan tarvittaessa liittää ehtoja, joilla käyttöä voidaan rajata niin, että em. turvallisuusnäkökohdat täyttyvät. Tällaisia ehtoja ovat mm. vaatimus siitä, että hoidetut eläimet on pidettävä sisällä jonkin aikaa lääkityksen jälkeen. Jos valmistetta ei voida katsoa ympäristölle turvalliseksi, myyntilupaa ei myönnetä.
Hevosen lääkkeet:
Miksi eläinlääkäri ei saa hoitaa sairasta hevostani kaikilla tarvittavilla lääkkeillä?
Sairasta hevosta saa toki hoitaa tehokkailla lääkkeillä – niin vaatii eläinsuojelulakikin.
Hevonen on lainsäädännössä aina tuotantoeläin, vaikkei sitä aiottaisikaan panna teuraaksi. Siksi eläinlääkärin hevoselle antamat tai määräämät lääkkeet pitää merkitä hevosen tunnistusasiakirjaan. Tiettyjen lääkkeiden, kuten metronidatsoli-antibiootin, antaminen aiheuttaa sen, ettei hevosta saa lainkaan enää käyttää ihmisravinnoksi. Joillekin lääkkeille on määrätty puolen vuoden varoaika.
Eläinlääkkeiden tuonti:
Voinko tuoda koiralleni lääkkeitä ulkomailta?
Voit, jos matkustat koirasi kanssa ja tuot lääkettä korkeintaan yhden kuukauden käyttöä vastaavan määrän. Rokotteita tai huumeita ei kuitenkaan saa tuoda.
Tuotantoeläimille, mukaan lukien hevosille, lääkkeitä ei saa tuoda. Tulli ottaa ne sinulta pois rajalla. Postitse ei eläinlääkkeitä saa tuoda Suomeen. Ota tämä huomioon, jos aiot tilata lääkkeitä internetistä. Lisätietoja löydät täältä.
Lääkkeiden haittavaikutukset:
Kissani sai rokotuskohtaan pahan turvotuksen. Onneksi se meni ohi. Mitä minun pitäisi tehdä, ettei tällaista tapahtuisi uudelleen?
Kerro reaktiosta eläinlääkärillesi, jollet ole tehnyt sitä aiemmin. Eläinlääkäri tekee Lääkelaitoksen yllä pitämään eläinlääkkeiden haittavaikutusrekisteriin yksityiskohtaisen ilmoituksen haittavaikutuksesta. Voit halutessasi tehdä ilmoituksen itsekin Lääkelaitoksen lomakkeella.
Haittavaikutusilmoitukset analysoidaan ja niiden perusteella arvioidaan lääkkeen turvallisuutta ja tehoa. Jos tietystä eläinlääkkeestä aiheutuu monia tai erityisen pahoja haittavaikutuksia, sen käytön ehtoja tai varoituksia saatetaan muuttaa, tai lääke voidaan jopa vetää pois myynnistä.
Riittämätön varoaika:
Lypsylehmä sai utaretulehdukseen piikillä annetun antibioottikuurin, jonka jälkeen se pantiin umpeen umpeenpanotuubien avulla. Nyt se on poikinut ja varoaika on aikaa sitten ohi, mutta T101-testin mukaan maidossa on aina vaan antibioottia. Mitä virkaa tällaisilla varoajoilla on? Kuka korvaa maidontuotannon tappiot?
Varoaika on matemaattisesti tehty arvio, jonka laskemisessa otetaan huomioon sellaisia seikkoja kuin lääkkeen keskimääräinen poistumisnopeus, lääkeaineen mahdollinen haitallisuus ihmiselle ja se, hoidetaanko yksittäisiä eläimiä vai koko ryhmä.
Lääkkeet poistuvat eläinten elimistöstä yksilöllisesti. Varoaika määrätään niin, että eläinryhmälle annetaan suurin käytössä oleva lääkeannos ja eläimistä otetaan näytteitä. Näytteistä määritetään nopeus, jolla lääke häviää. Koska tämä nopeus on jonkin verran yksilöllinen, laskennassa käytetään eläinryhmän keskiarvoa. Jos esimerkiksi antibioottipitoisuus vähenee raja-arvon alle keskimäärin neljässä päivässä, se voi silti olla korkea viiden päivän kuluttua yksittäisessä eläimessä.
Valitettavasti jotkut eläimet joskus erittävät antibioottia paradoksaalisen pitkän ajan. Jos tässä tapauksessa on tarkastettu, että T101-testi toimii asianmukaisesti, kyseessä lienee tällainen poikkeuseläin. Syyllistä maidontuotannon menetykseen ei voi osoittaa. Biologiset ilmiöt eivät toimi sveitsiläisen kellon tavoin.