Rokotteet ja lääkkeet
Lintuinfluenssapandemia uhatessa Suomen valtio teki pandemiarokotetta koskevan ennakkovaraussopimuksen influenssarokotevalmistajan kanssa. A(H1N1)v-influenssan (”sikainfluenssa”) kehittyessä pandemiaksi rokotevalmistaja aloitti täsmärokotteen kehittämisen aikaisemmin myyntiluvan saaneesta aihiorokotteesta. Tätä rokotetta (Pandemrix®) on tilattu koko väestölle, mutta suuren maailmanlaajuisen kysynnän ja rajallisen valmistuskapasiteetin takia rokote saadaan Suomeen vähitellen pienemmissä erissä.
Valtion varmuusvarastoissa on lisäksi influenssan hoitoon soveltuvia viruslääkkeitä oseltamiviiria (Tamiflu®) ja tsanamiviiria (Relenza®). Lisäksi varmuusvarastoissa on amantadiinia, joka ei kuitenkaan sovellu nykyisen A(H1N1)v-influenssan hoitoon.
Pandemiarokotteet
Pandemiarokotteen kehittämisen ongelma on ajan puute; aikaa pandemiariskin toteamisesta pandemian puhkeamiseen on vain muutama kuukausi. Siinä ajassa on mahdotonta kehittää rokotetta tavanomaisella kehitysohjelmalla. Aikaongelma on ratkaistu aihiorokotemallia käyttämällä. Aihiorokotteella tarkoitetaan pandeemisen influenssarokotteen mallia, joka poikkeaa tulevasta täsmärokotteesta vain sisältämänsä viruskannan osalta. Aihiokotteen laatu, immunogeenisyys ja turvallisuus tutkitaan tavalliseen tapaan hyvissä ajoin ennen pandemiaa eikä rokotetta oteta käyttöön. Pandemian alettua mallirokote päivitetään pandemian aiheuttaneella viruskannalla, jolloin saadaan täsmärokote hyvin lyhyessä ajassa.
Täsmärokotteen tutkimusohjelma on suppea ja sen tavoitteena on osoittaa hyväksyttävä laatutaso ja turvallisuus pienehköissä tutkimuksissa. Tehoa ei ehditä tässä vaiheessa tutkia, mutta rokotteen aikaansaamaa immuunivastetta voidaan mitata ja siten tehdä alustavia päätelmiä tehosta. Pandemian alkaessa rokotteen kysyntä ylittää valmistuskapasiteetin. Ongelman helpottamiseksi joissakin pandemiarokotteissa käytetään tavallista pienempää määrää virusantigeenia. Immunireaktion vahvistamiseksi rokotteessa on immuunireaktiota voimistava ns. adjuvantti. Aikaa täsmärokotteen kehittämiseen ja viranomaiskäsittelyyn on vain 4–6 kuukautta. Rokotteen turvallisuuden ja immunogeenisyyden tutkimukset jatkuvat rokotteiden tultua markkinoille.
Suomen A(H1N1)v-pandemiarokotteeksi valittu Pandemrix® sai Euroopan lääkeviraston suosituksen syyskuussa 2009 ja myyntiluvan lokakuussa 2009. Kyseessä on aihiorokoteperiaatteella kehitetty ja immuunivastetta tehostavaa adjuvanttia sisältävä rokote. Myyntiluvan ehtona on erityinen riskinhallintaohjelma, jossa selvitetään edelleen rokotteen turvallisuutta ja immunogeenisyyttä. Markkinoille tulon jälkeen rokotteesta saatavia haittavaikutusraportteja seurataan tehostetuksi, erityisesti niitä vakavia haittoja, joiden tiedetään tai oletetaan liittyvän influenssarokotteisiin. Lisäksi seurataan noin 9000 rokotetun ryhmää, jotta haittojen yleisyydestä saadaan luotettava kuva. Erityisryhmiä, kuten raskaana olevia ja lapsia, pyritään seuraamaan erityistoimenpiteillä. Toistaiseksi rokotteen käytön yhteydessä on raportoitu kuumetta, pahoinvointia, päänsärkyä, allergistyyppisiä reaktioita sekä injektiokohdan kipua ja turvotusta. Nämä ovat influenssarokotteiden tunnettuja haittavaikutuksia.
Pandemrix voidaan antaa samalla kerralla normaalin kausi-influenssarokotteen kanssa. Aikuisilla yksi annos näyttää saavan aikaan riittävän immuunivasteen. Valmisteyhteenvedon ja pakkausselosteen tietoja päivitetään jatkuvasti tarpeen mukaan, ks. Pandemrix EMEAn sivuilla.
Viruslääkkeet
Suomessa on saatavilla kolme spesifistä viruslääkettä kausi-influenssan hoitoon: oseltamiviiri, tsanamiviiri ja amantadiini. Kaikkia kolmea lääkettä on varastoitu mahdollista influenssapandemiaa varten. Influenssaviruslääkkeiden teho pandeemisen influenssan ehkäisyssä ja hoidossa varmistuu vasta sen jälkeen, kun pandemiaviruksen tyyppi ja herkkyys käytettävissä oleville viruslääkkeille on selvitetty. A(H1N1)v-virus on toistaiseksi herkkä oseltamiviirille ja tsanamiviirille mutta ei amantadiinille. Virusten herkkyystilanteen muuttumisen takia lääkkeiden valintaa, käyttöaiheita ja annostusta koskevat suositukset voivat muuttua nopeasti pandemiauhkan ja pandemian eri vaiheissa. Suomessa käyttöä koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea valvoo viruslääkkeiden laatua, tehoa ja turvallisuutta ja jakelua. Ajantasaista tietoa viruslääkkeistä ja niiden käytöstä on saatavilla THL:n ja Fimean verkkosivuilta.
Oseltamiviiri (Tamiflu®) on suun kautta otettava lääke, jota on saatavilla sekä kapseleina että oraalisuspensiona. Nykyisen A(H1N1)v-pandemian aikana lapsille tarkoitettua oraalisuspensiota ei ole saatavilla. Korvaavana lääkkeenä käytetään Tamiflu-kapseleista valmistettava oseltamiviiriliuos, joka voidaan valmistaa periaatteessa kotonakin. Toistaiseksi on kuitenkin suositeltavaa, että liuoksen valmistus tapahtuu apteekissa (viittaus viruslääkeosaan verkkosivuilla). Oseltamiviirin (Tamiflu) käyttöaiheiksi on hyväksytty influenssan hoito ja ehkäisy aikuisilla ja lapsilla. Tamiflu on yleensä hyvin siedetty. Yleisimmät haittavaikutukset ovat pahoinvointi, oksentelu ja päänsärky, joita esiintyy iästä riippuen 5–10 prosentilla potilaista. Annosta on pienennettävä potilailla, joilla on vakava munuaisten vajaatoiminta.
Oseltamiviiri tehoaa periaatteessa kaikkiin A- ja B-tyypin influenssaviruksiin. Oseltamiviiriresistenttejä viruskantoja on kuitenkin todettu. Oseltamiviirihoidon on osoitettu lyhentävän influenssan oireita n. vuorokauden verran, kun hoito aloitetaan kahden vuorokauden kuluessa oireiden alusta. Oseltamiviirin teho riippuu ratkaisevasti siitä, kuinka nopeasti oireiden alkamisen jälkeen lääkitys aloitetaan. Aloitettaessa oseltamiviirihoito kuuden tunnin kuluessa oireiden alusta, tauti kestää yli puolet lyhyemmän ajan kuin jos lääkitys aloitetaan 36–48 tuntia oireiden alkamisesta. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että oseltamiviirihoito saattaa vähentää influenssan hengenvaarallisia komplikaatioita, kuten keuhkokuume.
Tsanamiviiri (Relenza®) annostellaan jauhemuotoisena inhalaationa suoraan hengitysteihin. Suomessa tsanamiviirin käyttöaiheeksi on hyväksytty influenssan hoito ja ehkäisy aikuisilla ja yli 5-vuotiailla lapsilla. Tsanamiviirin teho on samaa luokkaa kuin oseltamiviirin ja se on erittäin hyvin siedetty. Harvinaisena haittavaikutuksena on raportoitu keuhkoputkien supistumistaipumusta inhalaation jälkeen. Astmaa tai keuhkoahtaumatautia sairastavilla potilailla tulisikin olla tsanamiviirilääkityksen aikana käytössä myös nopeavaikutteinen keuhkoputkia avaava lääke. Tsanamiviiri tehoaa sekä A- että B-tyypin influenssaviruksiin, mukaan luettuna A(H1N1)v-pandemiavirukseen. Resistenssin kehittyminen hoidon aikana on erittäin harvinaista. Tsanamiviirin käyttökelpoisuutta etenkin vanhuksilla rajoittaa sen annostelussa tarvittava inhalaatiolaite, jonka käyttö voi olla joillekin potilaille vaikeaa.
Amantadiini (Atarin) on suun kautta otettava lääke ja sitä on saatavilla 100 mg:n tabletteina. Kun amantadiinihoito aloitetaan kahden vuorokauden kuluessa oireiden alkamisesta, lääkitys lyhentää influenssaoireiden kestoa aikuisilla noin yhdellä vuorokaudella. Lääkitykseen liittyy kuitenkin melko usein keskushermosto- ja suolistoperäisiä haittavaikutuksia kuten unettomuutta, päänsärkyä, huimausta, keskittymiskyvyn puutetta ja pahoinvointia.
Amantadiini tehoaa valtaosaan influenssa A-viruksista, mutta osa epideemisistäkin A-viruskannoista on sille resistenttejä. Amantadiini ei tehoa A(H1N1)v-pandemiavirukseen. Sen sijaan influenssa B-viruksiin amantadiini ei tehoa lainkaan. Amantadiinin kenties merkittävin haitta on, että hoidon aikana potilaassa kehittyy nopeasti tälle lääkkeelle resistenttejä viruksia, jotka kykenevät siirtymään henkilöstä toiseen. Resistenttejä viruskantoja on todettu jopa kolmasosalla potilaista ensimmäisten kahden–kolmen päivän hoidon jälkeen.
Päivitetty 26.11.2009